Mitä tehdä, kun yhtäkkiä huomaat kalenterissa lukevan kesäkuun toisen päivän kohdalla TUKHOLMAN MARATON, tilin saldo on köyhtynyt satasella ja sähköpostiin tulee viesti otsikolla Ilmoittautumisvahvistus ASICS Stockholm Marathon 2012?
No, ilmeisesti tässä vaiheessa olisi paikallaan vaihtaa säännölliset yöjuoksut lenkkipolkuihin. Viini palautusjuomiin ja viikonloppujen pikkutunneilla juhliminen lepoon ja palautumiseen.
Vastaava spontaani päätös tapahtui viime keväänä, kun punaviini-illallisen päätteeksi keksin ystäväni kanssa ilmoittautua vuoden 2011 Helsinki City Runille. Juoksutaustaa ei ollut nimeksikään. Treenaus puolimaratonille ei ollut kovin pitkäjänteistä eikä edes säännöllistä, mutta kokemus oli huikea. Hölkkäilimme koko 21,0975 kilometrin matkan hitaasti mutta rennosti, rauhallisesti ja hyvästä fiiliksestä nauttien. Puolikkaan jälkeen olen käynyt juoksulenkeillä säännöllisen epäsäännöllisesti.
Maratonista olen puhunut HCR:n jälkeen usein, mutta puolihuumorilla. "Ehkä sitten joskus."
Yllytyshullu kun olen, se sitten joskus vaihtui lennosta päätökseen juosta elämäni ensimmäinen maraton Tukholmassa 2.6.2012. Jäljellä on 212 kokonaista päivää muokata sekä kroppa että mieli maratonkuntoon.
Ensimmäinen tavoite treenaukseen olisi tehdä hyvä juoksusuunnitelma seuraavaksi seitsemäksi kuukaudeksi. Seuraava askel on yrittää muuttaa ruokavalio säännölliseksi ja treenaajalle sopivaksi. Lisäksi täytyisi osata sopeutua ajatukseen, että minä todella tulen juoksemaan maratonin!
Tervetuloa seuraamaan Masun ja AM:n matkaa maratoonareiksi!
Masu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti